Unisiepparimobile.

Jeppis jepulis. Elikkäs tällä kertaa väkersin isännän veljen tyttärelle kotiintulolahjaksi unisiepparimobilen turvaa ja visioita luomaan. Unisieppareita on muutamia tullut tehtyä, mutta tämä on ensimmäinen mobile. Tekniikallisesti ei ollut mikään kovin kummoinen operaatio, mutta aikaa se toki vei muutaman tunnin. Itse käytän materiaaleina yleensä tuollaisia pyöreitä maalipintaisia metallikehikkoja (niitä saa hyvin varustelluista askartelukaupoista), eri värisiä paperinauhoja ja koristeluun sulkia ja helmiä. Olen ihastunut paperinaruun, koska sitä on helppo työstää ja se on halpaa. Toki ei se kestä mitään älyttömän suuria voimaliikkeitä, mutta muuten se on oiva materiaali unisiepparin tekemiseen. Saapahan ainakin halutun värisen kapistuksen! Tarkoituksena oli laittaa punoksien sekaan ruusukvartsihelmiä. Suurempaan kehikkoon tuli kantikkaita ja pienempään pyöreitä ruusukvartsihelmiä. Selitinkin jo aiemmassa tekstissä kivien voimista, joten voit halutessasi lukea niistä sieltä, koska tähän en enään jaksa niistä kirjoittaa. Anteeksi laiskuus! Jos kivien voimat kiinnostavat enemmän niin tämän linkin kautta pääsee energiakeskuksen sivuilta lukemaan tarkemmin: http://energiakeskus.com/energiasivut/kivet/kivien-voimat-aa-am.php

Jeps. Kaikki lähtee siitä, että kiputat paperinarua tiukasti kehikon ympärille koko matkalta. Näin saat kehikon haluamasi väriseksi ja siten kehikko mukailee punosta. Tässä vaiheessa vähintään yksi kissoistamme on paikalla kärkkymässä narua. Tällä kertaa meitin seniori Madi oli kärppänä paikalla ja koitti kovasti auttaa mammaa kieputtamisessa. Tietysti samalla hän antoi positiivista kissaenergiaa niin unisiepparille kuin tekijällekin.

Tässä on yksinkertainen ohje punomiseen. Kuvan poimin Pinterestistä. Pitää vain muistaa pitää punos aina tiukalla, kun etenee eteenpäin. Muuten verkosta tulee löysä löppänä. Itse yleensä laitan punotessa mukaan helmiä, niin kuin nytkin laitoin. Verkon mie päättelen aina helmellä, koska silloin siitä tulee siisti. Tietysti käytän päättelyn kiinnittämiseen aina kynsiliimaa, mutta mikä tahansa muukin pikaliima käy hyvin. 

Tässä olen jo tehnyt yhden kehikon valmiiksi, koska muistin liian myöhään kuvata materiaalit, joista teen mobilen.

Pitää myös muistaa, että paperinaru on lähes aina aika paksua, joten tämä pitää ottaa huomioon helmiä valittaessa. Kivisiä helmiä saa todella harvoin suurilla rei'illä, joten nyt jouduin suurentamaan näitä helmiä Dremelillä. Käytin poraamiseen Biltemasta ostettuja timanttipäisiä teriä. Jos poraa kivisiä, lasisia tai metallisia helmiä niin pitää aina muistaa porata veden kanssa. Itse kastoin helmeä aina muutaman sekunnin välein veteen ja porasin pienillä liikkeillä. Ilman vettä helmi kuumenee ja voi haljeta työstäessä eikä se tietenkään tee hyvää poranterällekään.

Tässä onkin jo valmiina molemmat kehikot.

Madi halusi taas kovin maistaa ja leikkiä hökötyksen kanssa.

Oli aikamoinen miettiminen, että miten saan tasapainoisesti siepparit roikkumaan päällekäin. Onnistui se lopulta, kun kiinnitin ylemmän kehikon lamppuun roikkumaan ja sitten vasta aloin asettelemaan alemman kehikon ripustukseen laitettavia naruja. Kun sain hökötyksen jotenkin tasapainoon, oli aika tehdä roikkuvat koristeet kehikon reunoille. Nämä koristukset myös tasapainottimat mukavasti tuota hökötystä, kun tein kaksi erilaista settiä roikkumaan. Neljä vähän pidempää helminauhaa ja neljä lyhyempää tuli ylempään kehikkoon. Alempaan laitoin vain neljä samanlaista helminauhaa, koska muuten nauhoja olisi ollut mielestäni liikaa. Toki tämäkin on vain makuasia. Näppärästi sain käytettyä jämähelmet näihin nauhoihin. Helminauhoihin käytin siimaa, puu-, lasi- ja kivihelmiä. Kivihelmet olivat raakatuskoosia. Helminauha, kun olivat valmiit niin oli enään sulkien kiinnitys. Siihen osioon käytän aika helmiä kiinnitykseen eli yksittäinen helmi helminauhan päätteeksi ja sitten tungen helmen reikään sulat ja kiinnitän ne vielä kynsiliimalla.

Ja tattadaa, se on valmis!

Valmiin mobilen kävin vielä isän laavulla savuttamassa laventelilla ja copalilla. Copal on meksikolainen puulaji, jota poltetaan puhdistamiseen. Savutusta harvemmin pystyy tehdä sisätiloissa, koska savun määrä on lähes aina runsas eikä ainakaan tämä migreenipotilas pystyisi sitä haistelemaan kovinkaan pitkään. Savutuksella siunasin mobilen käyttöön ja valoin siihen hyvät aikeet ja onnentoivotukset. Sieppari näin imi itseensä elementtien hyvän voiman ja positiivisen energian. Näin siis syntyi unisiepparimobile.

Kutistemuovia.

Jeppis jepulis. Elikkäs homman nimi on kutistemuovi. On jo pitkään ollu tarkoituksena kokeilla kyseistä tavaraa ja nyt päätin aloittaa mokoman testailun. Kävin Sinellistä ostamassa mustaa kutistemuovia (sitä on saatavilla myös kirkasta ja valkoista). Arkkien kappale hinta on heillä huimat 2 euroa. Pähkäilin, että millä ihmeellä saisit kyseiselle mustalle pohjalle luotua valkoista kuviota. Kysyin asiasta ja heillä siellä oli myynnissä valkoisia geelikyniä. Merkkinä mainittakoon Gelly Roll. Pyysin myös ohjeet mukaani, sillä ihan sokkona tuota askartelua ei voi tehdä. Seuraavaksi hieman tekovaiheita:

 Elikkä ajattelin tehdä hieman okkultistisemman riipuksen itelleni eli niin sanotun Ouija-osoittimen. Aloitin hahmottamalla ihan perus lyijykynällä muodon muoville. Huom! Piirrokset tulee tehdä mattapuolelle, koska kiiltävälle puolelle ei tartu minkäänmoinen muste tai muu värikynän jälki!

 Hahmoteltuani haluamani riipuksen kuvioineen, ryhdyin piirtämään kuvioita tuolla valkoisella geelikynällä. Haastavaa oli, sillä mokoma kynä ei tahtonut toimia kunnolla. Sain tehdä melkein tunnin töitä, että sain kuviot tehtyä. Seuraavalla kerralla kokeilen kyllä puuvärejä. Oli meinaa urakan jälkeen hartiat ja niska ihan hirveissä krampeissa. Toki olisi suotavaa harkita parempaa työasentoa. Huom liika kumittaminen syö muovin väriä niin kuin yllä näette!

 Tässä kuviot ovat nyt valmiit ja leikkasin koko komeuden irti arkista. Tuon ison reiän leikkasin teräväkärkisellä veitsellä, sillä mie en omista kunnollisia saksia, joilla tuo olisi onnistunut hyvin.

Seuraavaksi olikin sitten uunin vuoro. Ohjeissa kehoitettiin lämmittämään uuni 175 asteeseen ja muovi piti laittaa uunipellille, jossa on leivinpaperi tai folio. Itse käytin leivinpaperia. Kun uuni oli valmis, lykkäsin riipuksen pellille ja suoraan uuniin mahdollisimman nopeasti. Jos uuni on liian haalea, muovi ei kutistu kunnolla. Jos taas uuni on liian kuuma, kuvio käpristyy ja vääntyy pilalle. Ei siis saa pitää uunin luukkua liian kauaa auki!
Muovia piti pitää uunissa n. 3 minuuttia. Aluksi ei juuri tapahtunut mitään, mutta hetken odotuksen jälkeen riipus kupertui reunoistaan ylös. Tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä ajan myötä riipus oikeni ja kutistui. Uunista poisottaessa pitää muitaa, että niin pelti kuin myös muovi ovat kuumia. Pikkasen jouduin heti uunista ulosotettuani painelemaan riipusta tasaiseksi paistolastalla. Jahka riipus oli tarpeeksi viileä, pääsin ihailemaan lopputulosta paremmin. Mielestäni se onnistui oikein hyvin ja tuli jopa halutun kokoinen. Ohjeissa kerrotaan seuraavaa: Valmis kutistunut muovi on kova, ei taivu ja on paksumpi, kooltaan n. 1/5 alkuperäisestä ja paksuudeltaan n. 1,25 mm. Värit on paljon intensiivisemmät ja pienet värin epätasaisuudet on hävinnyt.

 Riipuksen alkuperäinen koko oli n. 16 cm x 13 cm ja näin se kutistui. Kutistuneen riipuksen mitat ovat 7,5 mm x 5,6 mm. Eli kutistuu vähän reilu puolet alkuperäisestä koostaan

Porasin Dremelillä reiän riipuslenkkiä varten ja hioin reunat pitkällä sormus-viilalla (viila on toiselta puolelta tasainen ja toiselta puolelta pyöreä). Hioin myös riipuksessa olevan reiän samaisella viilalla. Siistittyäni koko komeuden lisäsin pintaan vielä varmuuden vuoksi hieman fiksatiiviä, jolla piirrokset säilyvät paremmin. Lenkki kiinni ja ketjuun roikkumaan. Eikös tullutkin kaunis, vaikka itse sanonkin? Näin saapi tehtyä halvalla ja pienellä vaivalla koruja ja muita kivoja juttuja. Innostuin täysin!

Juhlan paikka!

Nyt se siis on virallista. Sain juuri julkaistua Facebookin myyntisivuston ja olen nyt erittäin ylpeä aikaansaannoksestani. Pitkään mie sitä hioinkin. Nyt vain toivon, että immeiset ottavat nämä herkkuni "omakseen" ja julistavat elämän hauskuutta ympärinsä. Miljoonia mie en tässä havittele vain intohimoni on saada visiot ja iloa maailmalle. Jos voin pienellä korulla ilahduttaa jonkun immeisen päivää niin se on miulle enemmän kuin tarpeeksi. Pienet siis tälle suoritukselle ja jatketaan samaan malliin! Nyt menen nauttimaan kuohuvaa ja kesän ensimmäisiä mansikoita. Sláinte!

Pientä hifistelyä.

Jes. Se saapui. Uusi rakkaani saapui nimittäin uusi puhelin. Gigantti piti siis lupauksensa ja toimitti viiden päivän sisällä tuotteen tilaajalle. Ihme ja kumma. Olin aivan sata varma, että se venyy päivällä tai parilla. Kuitenkin nyt uusi lelu on hyppysissäni ja olen enemmän kuin onnellinen. 

Mikä puhelin siis on kyseessä? Huawein Honor 7 Premium. Miun karkea arvio tämän parin päivän käytön jälkeen on todellakin positiivinen. Puhelin itsessään on kauniin värinen. Ei niinkään kultainen kuin oli tuotetiedoissa. Lähinnä tuo väri muistuttaa mielestäni hienoa rantahiekkaa kimmellyksineen. Miellyttää ainakin miun silmää. Käyttöjärjestelmänä toimii Android 5.0 Lollipop. Androidiin, kun kerran olen oppinut niin en hevillä siitä luovu. Käyttöjärjestelmä on helppo oppia vaikka luurin merkki vaihtuikin. Erityisen ihastunut olen sormenjälkitunnistukseen, jolla saa näyttölukon pois päältä. Erittäin helppoa asentaa esimerkiksi molemmille etusormille ja näin se on myös nopeampaa kuin kuvio tai pin-koodi. Kamera on loistava ainakin miun makuun. Joissain arvosteluissa kerrottiin tarkennuksen olevan hidas, mutta mielestäni se on kohtuullisen nopea enkä miellä sitä hitaaksi. Nopeampi se on kuin edellisessä puhelimessani Samsung S4:ssa. Tämän Honor 7:n saa todella helposti muokattua mieleisekseen, sillä ladattavia teemoja on vaikka kuinka ja paljon. Uuteen puhelimeen vaihtaessa aikaa menee suhteellisen paljon siihen, että saat luurin haluamasi näköiseksi, ohjelmat paikoilleen ja erinäiset toiminnot käyttöön. Ei siinäkään kuitenkaan mene kuin pari hassua tuntia, jotka nyt menee siivellä, koska on jo muutenkin uuden lelun hurmiossa. Tähän aasti olen ollut todella tyytyväinen. Ainoa asia oikeastaan, mikä häiritsi vähän, oli sivupainikkeet. Kyseiset nappulat ovat sen verran koholla, ettei puhelinta voinut pitää kyljellään esimerkiksi auton oven lokerikossa, koska muuten asennetut toiminnot menivät päälle helposti. Kuitenkin tähänkin löytyi ratkaisu tänään. Kävin nimittäin ostamassa silikonisen suojakuoren tähän puhelimeen, sillä en missään nimessä halua saada kolhuja tai naarmuja runkoon. Silikonisuojus niin sanotusti peitti nämä painikkeet ja tasoitti kyljet, joten nyt puhelinta voi pitää kyljellään pystyssä. Jotkut ovat huomauttaneet arvosteluissaan kuulokkeiden puutteesta, sillä paketin mukana niitä ei tullut. Minua se seikka ei haittaa, sillä omistan jo valmiiksi kunnon kuulokkeet, joita käytän musiikin kuuntelemiseen. 

Psst! JBL:n Synchros E50BT Bluetooth kuulokkeet ovat mitä loistavimmat vaativammallekin kuuntelijalle. Ne ovatkin ehdottomasti parhaimmat bluetooth kuulokkeet, mitä olen koskaan kokeillut tai käyttänyt. Nämä peittävät korvat ja äänenlaatu sekä bass boost toimii mitä mainioimmin. Ennen kuin hommasin nämä, mietin ostanko isommat vai pienemmät JBL:n Synchrosit. Päätin satsata vähän enemmän ja ostin nämä isommat, sillä näissä on kokonsa vuoksi parempi äänenlaatu kuin pienemmissä vastaavissa. Eikä nämä nyt niin kauhean isot mielestäni ole. Eikös isot kuulokkeet olekin muodissa? Mielestäni ei ole JBL:n voittanutta. Totaalinen rakkaus.

Näihin tunnelmiin sopii oivasti tämä kappale:

Lady Gaga - Telephone

Kaikenlaista pientä kivaa.

Jepulis Benjamin. Tänään olen ollut oikein todella ahkera peikkonen. Vaikka keli on ollut pihalla suorastaan hiuksia lennättävä niin mie olen ollut jo kukonlaulusta asti ylhäällä. Toisin sanoen isäntä, kun tuli sänkyyn nukkumaan niin mie siirryin sohvalle evakkoon, koska tuo miun pieni raspikurkku tuppaa korisemaan siihen malliin ettei edes 3M:n korvatulpat välttämättä riitä melusaasteen peittoon. En kuitenkaan siirryttyäni saanut enää unen päästä kiinni, joten päätin aloittaa päiväni huomattavasti normaalia aiemmin.

On siinä jotain hyvää, kun herää ajoissa, nimittäin voi saada jotain aikaiseksikin. Nautinnollisen aamupalan ja kirjatuokion jälkeen ajattelin huoltaa omat kynteni. Mokomat oli jo kasvanut sen verran, että jos mielin tehdä jotain tarkempaa työtä massojen kanssa, niin oli syytä tehdä asialle jotain. Kyllä, olen nuuka ja teen itse omat rakennekynteni. Tulee todella paljon halvemmaksi tehdä ne itse kuin käydä "ammattilaisella" tasasin väliajoin. Rakas ystäväni perehdytti miut aiheeseen vuosia ja vuosia sitten, joten tuttu juttu meikäläiselle. Akryylikynsissä vain on semmonen ei niinkään pieni ongelma. Mokomat aineet haisevat ihan älyttömän voimakkailta, joten tuuletus on kaiken a ja o. Valitettavasti aineet saivat tälläkin kertaa pääni kivistämään sen verran, että oli pakko mennä päikkäreille särkylääkkeiden kanssa homman jälkeen.

Tämmöiset ihan perus kantikkaat miulla on näpeissäni. Nyt vain sain jopa lakattua nuo mokomat.

Jahka särky oli selätetty alkoi kunnon jäätelötehtailu. Pitkän aikaa on ollut mielessä tehdä enemmän jäätelömalleja ja tänään niitä syntyikin monta monituista kappaletta. Hauskinta tässä tehtailussa tosiaan on se, että jossain vaiheessa et tosiaan enää keksi järkeviä väriyhdistelmiä. Niin kävi tänäänkin. Onneksi on olemassa netti ja Pinterest! Tötteröt valmiina oli hyvä jatkaa kauan seisomassa olleiden leivosten koristelu. Noiden himputin ruusujen tekeminen ei tosiaan olisi onnistunut pitkillä kynsillä vaikka miulla omat niksit onkin. Valitettavasti joudun kuitenkin pitämään ammattisalaisuutena tietyt tekniikat. Pahoittelut siitä! Sen verran voin kyllä paljastaa, että useat tuotteet joudun tehdä osissa eli paistamaan monessa eri erässä. Helpottaa huomattavasti työskentelyä.

Vohvelit valmiina.

Ja tässä tämän päivän saalis herkkujen osalta.

Olin jopa niin ahkera, että sain vihdoinkin aloitettua unisiepparimobilen, joka menee lahjaksi isännän veljen tulevalle tyttölapselle. Miusta, kun kuulemma tulee tämän pienokaisen ainoa täti-ihminen! Sieppareita on tullut tehtyä muutamia, mutta tämä on ihka ensimmäinen mobile. Pääsempähän kohta myöskin vähän noitumaan. Oli todella hyvää tuuria, että meidän kylän Jalokivigallerialla oli -70% kaikki tuotteet, koska he lopettivat liikkeen. Surullista kyllä, kun nyt joudun ostaa parantavat kivet muualta. Sain nyt tähän mobileprojektiin koristekiviä ihan pilkkahinnalla ja tuli sieltä hommattua vähän itsellekkin pientä kivaa. Oli ihanaa löytää kantikkaita ruusukvartsihelmiä, mutta jouduin kaikista suurentaa reikiä kotona, koska siepparin punosnaru ei olisi mahtunut muuten läpi. Miksi ruusukvartsia? Ruusukvartsi on energialtaan lempeä ja sopii näin odottaville äideille kuin myös erityisesti pienille lapsille. 

Anne Hietasen kirjassa Valonvoimaa Kivi- ja väriterapiaoppaassa kerrotaan mielestäni todella osuvasti kyseisestä kivestä tähän malliin:

"Ruusukvartsi on kuin isoäiti. Hän tietää ja ymmärtää ilman sanoja. Ruusukvartsi lohduttaa silloin, kun syvät huokaukset nousevat sydämestä ja kuumat kyyneleet huuhtelevat poskia. Se balsamoi sydämestä syvätkin haavat ja opettaa samalla anteeksiantoa, rakastamisen taitoa, huolehtimista omasta itsestä. Kauna ja katkeruus ovat esteitä itsensä hyväksynnälle ja rakastetuksi tulemiselle."

Olen myös valinnut mobileen erittäin suojelevan turkoosin ruusukvartsin rinnalle. Energiakeskus.comissa kirjoitetaan seuraavaa:

"Ystävyyttä kohottavan turkoosin suojelevat voimat helpottavat henkistä virittäytymistä ja rentoutumista sekä auttavat löytämään oman, todellisen elämäntarkoituksen."

Turkoosi on pyhä kivi intiaaneille sekä pidän itse myös sitä erittäin tärkeänä kivenä, kun on kysymyksessä suojelu ja puhdistautuminen. Kukapa ei haluaisi suojella pientä lasta? Näin ollen tuo kivi on myös suuressa roolissa mobilessa. Jahka saan vain hökötystä valmiimmaksi niin pääsen paremmin kertomaan tekovaiheista enemmän.

Kyllä tästä vielä valmis tulee!

Sattuipa tässä viime viikolla erittäin hyvä yhteensattuma Gigantin kanssa. Olen jo tovin pohtinut hankkivani puhelimen, jossa olisi parempi kamera kuin nykyisessä Simasuussa eli Samsungissa, isäpuoltani lainatakseni. Ajatuksen saattelemana otin selvää uusista Samsung S6 ja S7:sta, mutta totesin heti kättelyssä, että ne ovat aivan liian tyyriit meikäläiselle. Ei ihan ole varaa ostaa mitään 700-800:n puhelinta tähän väliin. Miksi puhelin eikä kamera? Kamerat kyllä löytyvät, mutta on vain niin pahuksen paljon helpompaa ottaa kuvat puhelimella, muokata ne halutuksi ja siirtää koneelle. Ei tarvitse näin montaa kertaa leikkiä piuhojen kanssa ja hermotkin säilyy paremmin. Noh, valitin asioista tuttuun tapaan taas siipalleni. Hän sanoi suoraan, että katsoisin Huawein mallistoa. Kasvain sanoi kasvain, joka kasvoi vain! Huawein Honor 7 Premium tuli justiisa viime torstaina Gigantin nettiyömyyntiin alennuksen kera, joten tartuin tilaisuuteen ja tilasin mokoman itselleni. Ei miulla ole kokemusta Huaweistä, mutta koska siinä on Android niin se varmasti passaa miulle. Kävin sitten perjantaina fiilistelemässä fyysisesti kyseistä luuria Gigantissa. Täydellinenhän se oli ainakin 20 minuutin selailun ja tunnustelun perusteella. Toki varmasti siinäkin on jotain parantamisen varaa, mutta pääasia siinä on hyvä kamera ja sehän siitä löytyi. Nyt odottelen kuin kuuta nousevaa, että uusi lelu tulisi kotiin. Gigantti lupasi toimitukselle 3-5 päivään ja nyt mennään neljännessä päivässä. Vahva veikkaus, että paketti odottaa miuu postissa perjantaina eli niin sanotusti kuudentena päivänä. Noh, pääsempähän viikonloppuna kuvailemaan vihdoin ja viimein noita uusia koruja. Hope so eli toivossa on hyvä elää, sanoi lapamatokin! Tälläistä mesoamista tällä kertaa. (Äiti saa taas harmaita hiuksia miun kirjotusvirheistä, sorry!)

Pienen pientä päänvaivaa.

Voihan vimpa! Tässä on mennyt jo piiikkanen tovi, kun viimeksi olen tänne jotakin oikeata asiaa kirjotellu. Yritän tässä kovasti luvata itellein (kuin myös teitille), että tämä peikko ottaa nyt itseään tukasta kiinni ja ainakin yrittää kirjoittaa jotain asiaa kerta viikkoon. Olisinko siihen tyytyväinen? Hell yeah!

Mitä siis on mahtunut tähän hiljaiseloon? Jokseenkin paljon ongelmia oman kuupan kanssa. Yhden vaivan, kun sai hoidettua pois päiväjärjestyksestä niin toinen seuraa heti tilalle. Mikä siis on tämä kuuluisa ongelma? Krooninen migreeni. Eikä mikää kiva semmoinen. Jouduin muunmuassa ottaa pienen hengähdystauon koulun suhteen, sillä kipuilut estivät ja estävät edelleen aikaslailla meikäläisen arkea. Saatikka, kun yrittää keskittyä täysillä johonkin projektiin niin moisesta ei meinaa tulla mitään. Lääkäritkin on vähän kysymysmerkkinä miun suhteen. Viimeisin hoitokokeilun nimi on Botox ja toistaiseksi se ei ole tepsinyt, mutta katsotaan, miten käy seuraavalla kerralla. Noh, jätetäänpä nyt nuo terveysongelmat tähän. Turhan ikäviä pohdittavaksi sen enempää.

Sairaalassakin tuli vietettyä pari hukkaan heitettyä päivää.

Mitä muuta on kuulunut? Noh, ainakin sen verran voin paljastaa, että massailu on totaalisesti lähtenyt lapasesta, sillä olen tässä jo tovin kyhäillyt Facebookiin myynti-sivustoa. Siinäpä sitä päänvaivaa onkin! Kauhiasti kuulemma kaverit ja heidän lähipiirinsä on kärkkynyt miun tekemiä herkkusia. Paljon on tullut uusia herkkuja ja lisää vain tulee! Hauskaa on välillä huomata noita mokomia tehdessä, että meinaapi miun värimielikuvitus tehdä tepposet. Hän ottaa ja lähtee kaukomatkalle noin niin kuin hauskasti ilmaistuna. Joskus vain ei meinaa millään enää keksiä uusia värejä tai väriyhdistelmiä vaikka niitä luulisi olevan miljoonia. Siinä vaiheessa onkin hyvä pitää pieni paussi tekemisiin. Pahus vaan, kun tietyissä asioissa olen suoranainen perfektionisti ja haluan kaiken olevan täydellistä. Kaikkeahan saa haluta vai mitä?

Yhdelle illalle kaiketi ihan riittävästi hommaa.

Mitä uusia herkkuja onkaan syntynyt? Marenkeja, macaroneja, jäätelöitä, leivoksia, kakkuja... mitä näitä nyt on? Pari periaatetta miulla ainakin on näiden suhteen nro 1: Mitään ei tehdä otsa rypyssä aka kiukkuisena (näiden pitää olla hauskoja sekä rakkaudella tehtyjä koruja) ja nro 2: Mitään tavallisia englannin lakuja mie en tee  (niitä, kun myydään melkein joka kulmassa) vaan tuotteiden pitää olla miun näköisiä sekä uniikkeja eli totaalisen ylisöpöjä.

Niin ja ollaan myö isännän kanssa vähän keskusteltu häistäkin, mutta ne on onneksi vasta kolmen vuoden päästä (toivottavasti!). Se on semmonen rumba, että näemmä joudun pystyttää siitä ihan oman bloginsa, sillä tekemistä ja pohdittavaa riittää muidenkin päänvaivaksi asti. Onneksi on tiivis ystäväporukka auttavana kätenä ja diapamina. <3

Että tälläistä tähän hetkeen. 

Ihka ensimmäinen kivenistutustyö.

Jepulis. Tehtävänä oli suunnitella koru, johon istutettiin kehysistutuksella pyöröhiottu kivi. Toiset luokkalaiset muistaakseni teki riipuksen, mutta minä päätin tehdä sormuksen. Kiveksi valitsin ovaalin onyksin. Suunnitelmissa oli tehdä isohko sormus.

Suunnitteluvaihetta sekä materiaalit poimittuna.

Tähän kuvaan mennessä olin valmistanut sormusaihion, sahannut päällisen sekä juottanut sen kiinni aihioon eli renkaaseen. Halusin kiven lisäksi vähän muutakin ilmentämään suhteellisen boheemia sormusta, joten juotin päihin yhteensä kuusi hopeapalloa. Varsinainen kehyskin on tässä vaiheessa paikoillaan. Istutuksessa tulee aina oltava niin sanotut valoaukot, jotka myös toimivat eräänlaisena viemäröintinä (lika ja pöly ei jää istutuksen sisälle aiheuttamaan harmeja). Niinpä siis tein hyvin yksinkertaiset valoaukot, koska milestäni tämä yksilö ei tarvinut muita katseenvangitsijoita, kun päällinen on jo niin näyttävä.

Seuraavaksi kivipaikoilleen kaiverruskuulaa hyväksikäyttäen. Kivi siis laitettiin paikoilleen ja itsetekemällä istutuspunselilla painettiin kehys tiiviisti kiinni kiveen. Lopuksi tasokaivertimella siistittiin kehys kauniiksi ja istuvaksi.

Istutusvaiheessa kehyksen juotos paljastui hivenen ikävännäköiseksi, joten päätin koristella juotosreunan pienellä punsselilla. Halusin, että reunaa koristaa pienet reiänkaltaiset kuopat.

Loppujen lopuksi lopputulos onkin oikein sievä!